Äitipuoli lähtee jättäen minut yksin taloon

Minulla oli koko talo itselleni, vain minä ja äitipuoleni poissaolo. Se oli outo tunne, jännityksen ja pelon sekoitus. En voinut kuin ihmetellä, mitä hän aikoi, mitä salaisuuksia hän ehkä pitäisi minusta. Ajatus hänen vaeltamisestaan, minun katselemisesta, sai selkärangassani väristyksen kulkemaan. Tiesin olevani yksin, mutta jotenkin talon tyhjyys tuntui voimistavan tuota tosiasiaa. Jäin jäljelle omista ajatuksistani, omista haluistani ja siitä tajuamisesta, että olin ainoa, joka pystyi ne toteuttamaan. Ja niin annoin itseni antautua noille haluille antaen fantasioideni vallata. Olin ainoa, joka tyydytti omat tarpeeni, enkä epäröinyt tehdä niin. Ajattelu äitipuoleni kiinniotosta, hänen paheksunnastaan, teki kokemuksesta vain jännittävämmän. Olin yksin, mutta en ollut enää yksinäinen.